Mökkituliaisia

Joskus on hyvä pysähtyä arvostamaan pieniä, pulleita ja pörröisiä kimalaisen peppuja. Koetin tavoittaa pörriäisten tanakkuuden ja toisaalta keveyden. Märkää märälle-tekniikassa on aivan vissi hetki jolloin väri leviää sopivasti näyttääkseen karvaiselta, mutta musta ja keltaokra eivät sekoitu ikäväksi sotkuksi. Aina ei onnistunut. Välillä en malttanut odottaa riittävän kauan. Välillä taas puuhasin muuta odottaessa, ja otollinen hetki haihtui ilmaan.

Huomasin myös, että mökkipaikkakunnan kova vesi käyttäytyy akvarellissa hieman eri tavalla kuin Helsingin pehmeä vesi. Kova vesi tuntuu pitävän, hieman yllättäen, värin pidempään leviävänä kuin pehmeä.

Kommentointi on suljettu.