Oikein, väärin, todesti

Huvitti tehdä muutama hiukan eri tyylinen kuva sekatekniikalla: susi, gorillapotretit ja siluettieläimiä. Haluaisin päästä siihen, että tekee kuvan rohkeammin oikealla tavalla väärin. Tai ehkei niinkään rohkeammin vaan tarkemmin. Enkä tarkoita tarkkuudella pikkutarkkuutta, vaan käden ja silmän poimimaa juuri olennaista. Esimerkiksi Ateneumissa vielä lokakuuhun nähtävä Alice Neel hallitsi mielestäni suvereenisti realismin ja tyylittelyn välisen tasapainon.

dsc_0002

Kun Neel vääristää ja liioittelee hitusen maalauksessa henkilön piirteitä, heistä tulee vielä elävämmin lihaa ja verta kuin jos heidät olisi maalattu uskollisesti jäljentäen. Sellaista taitoa ihailen ja toivottavasti löydän joskus samanlaisen tasapainopisteen. Nyt etsin sitä naivismin alueelta.

dsc_0009

Aina käy niin, että pääsen julistamasta kullakin hetkellä mikä on minun juttuni tai tyylini ja eipä aikaakaan kun teen päinvastoin. Vahaliiduilla tekeminen tuntuu mukavalta, aikuinen ihminenkin tarvitsee vimmattua värittämistä toisinaan. Tein tällaisia taustoja heti sen jälkeen kun kiinnosti tyhjä valkoinen paperi kuvattavan kohteen ympärillä. Vannomatta paras.

Kommentointi on suljettu.