Tarkkailuasemissa

Olin heinäkuussa reilaamassa. Päätin jättää kameran kotiin tällä kertaa ja keskittyä katsomaan kynän kanssa. Näin matkalla komeaa, historiallista arkkitehtuuria, mutta silti huomioni kiinnittyy maisemassa yleensä ihmisiin, koiriin ja muihin liikkuviin osiin. Ehkä rakennukset koen jo jonkun tulkinnoiksi ja piirtämiksi, koska luonnonmuodostelmatkin tarttuvat useammin paperille, vaikkeivät nekään liiku. Rakennukset ja aukiot toki vaikuttavat siihen miten niiden puitteissa eletään ja liikutaan. Luulen, että ne siten tulevat mukaan luonnoksiin.

Mindfulness on aikamme klisee, mutta jokin siinä, että ottaa mukavan tarkkailuaseman vaikkapa aukion laidalla ja koettaa napata kiinni ohi pyyhältävästä elämästä saa mielen rauhoittumaan. Aukiot ja etenkin niitä ympäröivät portaat ovat siitä hyviä, että ne tarjoavat mahdollisuuden piirtää suhteellisen salaa verrattuna vaikkapa kahviloihin. Reissulla paras piirustuspaikka oli Sienassa, Campon aukio. Campo oli loiva kulhomainen avara tila, jota ympäröi Sienan vanha kaupunki. Se veti puoleensa, vaikkei itse aukiossa ollut mitään sen ihmeellisempiä houkuttimia. Samalla kertaa elämää kuhiseva ja oudon rauhallinen paikka.

Yksi lempipiirtämispaikkani Helsingissä taas on Senaatintorilla kirkon rappusilla. Siellä näkee hyvin miten erilainen liike on työkiireissään kiiruhtavalla kapunkilaisella ja nähtävyyksiä tutkivalla turistilla. Toisaalta siellä huomaa myös, miten turistien kiireettömyys tarttuu jonkinlaisen lauma-aistin myötä ja muuttaa paikan muiden kulkijoiden rytmiä.

Kommentointi on suljettu.