Näyttelyt Kaarinassa ja Poterie & Peinturen ikkunagalleriassa

Tervetuloa perjantaina 5.1. 2018 Kaarinaan Mökki-galleriaan klo 18 -20 minun ja Mari Tolvasen avajaisiin. Näyttely on avoinna kuun loppuun. Käsittelemme teoksissamme ruokajätettä ja uhanlaisia eläimiä. Lisäksi keraamisia veistoksiani on Poterie & Peinturen ikkunagalleriassa tammikuun ajan.

DSC_0140

Mainokset

Tulevia näyttelyitä

Pidän pian kaksi näyttelyä Helsingissä, Galleria Poterie et Peinturessa alkaen 19. syyskuuta sekä Laterna Magicassa alkaen 28. marraskuuta. Molemmat näyttelyt järjestän yhdessä ystäväni ja kollegani Mari Tolvasen kanssa.

https://poteriepeinture.wixsite.com/home

Poterie et Peinturessa, Pihlajatie 18:ssa, vietämme avajaisia 21.9. klo 18 alkaen. Tervetuloa!

Näyttelyissä yhdistyy keramiikkataide ja installaatio. Ohessa pieni kurkistus minun teoksiini, joiden aiheena on uhanalaiset eläimet:

 

Pakoonponkaisijat ja sitkeät jallittajat

Inspiroiduin uutisesta jonka mukaan Virtasalmella oli luultu kauriita susilaumaksi. Ensin uutinen huvitti. Sitten aloin miettiä osaisinko itsekään hämärässä erottaa eläimiä toisistaan. Ehkä muinaisihmisen perimästä kantautuisi viesti, että hukka perii, vaikka eläimen anatomia näyttäisikin pakoon ponkaisuun soveltuvalta. Kunpa voisi sudellekin kertoa, että karta meitä omaksi turvaksesi. Vaikeaa se kyllä on muille eläimille tällä meidän täyttämällä pallolla.

Omista susistani taisi osasta tulla enemmän kotikoiran kuin hienon villin sukulaisen näköisiä. Etenkin nuo keskirivin keskimmäiset. Mutta menköön, kotikoiriakin kun usein luullaan karkureissuillaan susiksi. Sopii tähän joukkoon oikeita ja arvoitussusia. Kauriisiin olen ihan suhteellisen tyytyväinen. Koitin tehdä ne yhtä vikkelästi kuin kuvittelen niiden pyrähtävän itse liikkeeseen ja loikkaan.

Minulla on muuten tällä hetkellä pieni näyttely eläinmaalauksistani kahvila Espresso Edgessä, Liisankatu 29:ssa Helsingissä.

 

Lunta tupaan ja jäitä porstuaan

Viime päivien säässä ei ole vaikea virittäytyä jääkarhutunnelmiin. Olin vastikään tilaisuudessa, jossa puhuttiin ekosysteemille tärkeistä lajeista, kuten simpukoista ja  planktoneista, jotka jäävät vähemmälle huomiolle kuin karismaattiset jääkarhut ja muut suurnisäkkäät. Esimerkiksi merijäässä elää kaikenlaista mikroskooppista porukkaa, joka osaltaan ruokkii ekosysteemiä meressä. Ne lähes näkymättömissä toimivat pienet kannattelevat myös suuria ja kauniita. Minäkin tulen maalanneeksi näitä jälkimmäisiä kyllä enemmän. Täytyypä pohtia voisiko tehdä sellaisiakin kuvia, joissa antaa kunnian pienille ja yhtä kaikki tärkeille ravintoketjun tukirankana toimiville eliöille. Sitä odotellessa tässä kuitenkin jääkarhuja.

Megafaunaa

Ajattelin eläinten massaa: suuria laumoja ja majesteettista kokoa. Koko tuntuu tuovan arvovaltaa ja voimaa. Toisaalta pitkän kasvamisen takia hitaasti lisääntyvä voikin lajina olla hauras ja haavoittuva. Suuri tarvitsee myös paljon elintilaa.

Gnut eivät ole varsinaisesti vaarassa hävitä, mutta ovat yhtä kaikki tärkeitä omalle ekosysteemilleen. Ne ilmeisesti lasketaankin avainlajiksi, jonka olemassaolosta muu niiden elinympäristö on riippuvainen. Niiden vaelluksista kumuava maa on aina ollut kiehtova näytelmä luontodokumenteissa.

Oikein, väärin, todesti

Huvitti tehdä muutama hiukan eri tyylinen kuva sekatekniikalla: susi, gorillapotretit ja siluettieläimiä. Haluaisin päästä siihen, että tekee kuvan rohkeammin oikealla tavalla väärin. Tai ehkei niinkään rohkeammin vaan tarkemmin. Enkä tarkoita tarkkuudella pikkutarkkuutta, vaan käden ja silmän poimimaa juuri olennaista. Esimerkiksi Ateneumissa vielä lokakuuhun nähtävä Alice Neel hallitsi mielestäni suvereenisti realismin ja tyylittelyn välisen tasapainon.

dsc_0002

Kun Neel vääristää ja liioittelee hitusen maalauksessa henkilön piirteitä, heistä tulee vielä elävämmin lihaa ja verta kuin jos heidät olisi maalattu uskollisesti jäljentäen. Sellaista taitoa ihailen ja toivottavasti löydän joskus samanlaisen tasapainopisteen. Nyt etsin sitä naivismin alueelta.

dsc_0009

Aina käy niin, että pääsen julistamasta kullakin hetkellä mikä on minun juttuni tai tyylini ja eipä aikaakaan kun teen päinvastoin. Vahaliiduilla tekeminen tuntuu mukavalta, aikuinen ihminenkin tarvitsee vimmattua värittämistä toisinaan. Tein tällaisia taustoja heti sen jälkeen kun kiinnosti tyhjä valkoinen paperi kuvattavan kohteen ympärillä. Vannomatta paras.