Karhuja ja susia

Tuli kauhea vimma maalata karhuja ja susia. Etenkin olen koettanut tavoitella asentoa, jossa otso on noussut takajaloilleen tarkkailemaan ympäristöään. Kaikkein paras tunne on, jos tekniikankin saa toimimaan vaivattomasti, tietoista mieltä nopeammin, äkkiä kuin eläimen liikahdus. Akvarelli tuntuu menettävän heti jotain jos hinkkailee, vaikka sillekin on paikkansa. Joskus pitää maalata teoksia, joissa ikäänkuin saa ylityöstämisen ”ulos systeemistä”. Välillä taas vesi ja väri yhdessä antavat odottamattomia lahjoja: väri leviää yllättäen juuri oikein. Silloin saa itse vain huomata, kiittää ja malttaa olla häiritsemättä.

Muutamasta kontiosta tuli ehkä turhan nallemainen, haluan niihin villiyttä. Toisaalta taas maalaamiseen liittyy samastuminen, toisenlaisen olennon oleminen ja olemus, ja se mikä siinä on kuitenkin samaa kuin ihmisessä, luuston määrätty logiikka, aistit, valmius reagoida. Kuvitella itsensä niiden karvapöksyihin.

Hyvää uutta vuotta

Toivon, että sait viettää, mitä ja miten sydäntalven juhlia/pyhiä vietitkään, mahdollisimman rauhassa, turvassa ja terveenä. Minulle iski yllättävä tuotteliaisuuden puuska, vaikka hämärän hiippailija olen kyllä muutenkin. Lisäksi arvioin vuodenvaihteessa uudelleen muutamia jäsenyyksiä ja sen sellaisia, koska jäsenmaksulaskut tipahtelevat postiluukusta aina alkuvuodesta. Helsingin taiteilijaseurassa jatkaminen on melkein itsestäänselvyys. Se on jäsenmaksuun nähden minusta ollut tasaisen hyvä Taidelainaamoineen kaikkineen. Kiinnostaa myös nähdä onnistuuko yhdistys pyrkimyksissään kehittää näyttelytoimintaa edullisemmaksi jäsenille. Samoin jatkan akvarellitaiteen yhdistyksessä, koska se on aika mukavasti tarjonnut mahdollisuuksia juuri akvarellille, jota käytän tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten. Akvarellitaiteen yhdistykseen olen sitoutunut myös jatkamalla sen hallituksen varajäsenenä.

Olen suunnitellut lähiaikoina osallistuvani pariin tulevaan yhteisnäyttelyyn, tietysti covid-tilanteesta riippuen. Helpottava tunne, että rokotukset ovat nyt käynnistyneet. Kyllä tämä tästä.

Uutta kohti Akvartissa

Kaksi teostani on mukana Akvarellitaiteen yhdistyksen näyttelyssä Uutta kohti. Uutta kohti on yhdistyksen aktiivi- ja kunniajäsenten yhteisnäyttely ja teemaa on tulkittu eri tavoin melko vapaasti. Monet ovat tuoneet näyttelyyn teoksia, joissa ovat kokeilleet jotain itselleen uutta tapaa tehdä akvarellia, tai sitten ovat käsitelleet jotain itselleen uutta aihetta. Minä toin näyttelyyn kyllä tällä hetkellä aika tyypillisiä aiheitani, ketun ja kimalaisia. Kettu on mielestäni eläin, joka aina on matkalla kohti uusia yrityksiä ja uusia hajuja. Kimalaisten määrä puolestaan enteilee marjasatoa ja on sillä tavalla ekosysteemin kannattelija ja uuden airut. Näyttely on avoinna 8.11. 2020 saakka galleria Akvartissa Humalistonkadulla Helsingissä.

Mökkituliaisia

Joskus on hyvä pysähtyä arvostamaan pieniä, pulleita ja pörröisiä kimalaisen peppuja. Koetin tavoittaa pörriäisten tanakkuuden ja toisaalta keveyden. Märkää märälle-tekniikassa on aivan vissi hetki jolloin väri leviää sopivasti näyttääkseen karvaiselta, mutta musta ja keltaokra eivät sekoitu ikäväksi sotkuksi. Aina ei onnistunut. Välillä en malttanut odottaa riittävän kauan. Välillä taas puuhasin muuta odottaessa, ja otollinen hetki haihtui ilmaan.

Huomasin myös, että mökkipaikkakunnan kova vesi käyttäytyy akvarellissa hieman eri tavalla kuin Helsingin pehmeä vesi. Kova vesi tuntuu pitävän, hieman yllättäen, värin pidempään leviävänä kuin pehmeä.

Juhannustunnelmissa

Liian myöhäistä juhannustoivotuksiksi, mutta helteisen keskikesän juhlan tunnelma viipyilee vielä. Tänä keväänä ja kesänä erityisesti linnuista on tullut tärkeä aihe.  Juhannustakin vietin paikassa, missä oli yllättävän runsaasti niin metsän kuin vesistöjenkin lajeja. Siitä innostuneena hain juuri jäseneksi Birdlife Suomen Helsingin jäsenyhdistykseen Tringaan. Haluan oppia lisää linnuista: opetella tunnistamaan useampia lajeja, myös äänistä, ja syventää tietämystä niiden tavoista ja käyttäytymisestä. Kuvassa teokseni Näkki ja västäräkki.

DSC_0005 (2)

Kiitos!

Ihmiset tekevät paljon kaikenlaisia ylistämisen arvoisia hienoja tekoja tämän kaiken keskellä, mutta halusin kiittää nyt täällä omalla tontillani kaikkia taidetta koteihinsa ja lahjaksi hankkineita erityisesti. Se, että niin moni on näinäkin aikoina halunnut pitää paikallista kuvataiteen tekemistä hengissä, tuntuu ihmeelliseltä ja hienolta. Lämmin kiitos teille minunkin teoksiani ostaneille. Voikaa hyvin!

Kutsu_tuulessa (2)