Hyvää uutta vuotta

Toivon, että sait viettää, mitä ja miten sydäntalven juhlia/pyhiä vietitkään, mahdollisimman rauhassa, turvassa ja terveenä. Minulle iski yllättävä tuotteliaisuuden puuska, vaikka hämärän hiippailija olen kyllä muutenkin. Lisäksi arvioin vuodenvaihteessa uudelleen muutamia jäsenyyksiä ja sen sellaisia, koska jäsenmaksulaskut tipahtelevat postiluukusta aina alkuvuodesta. Helsingin taiteilijaseurassa jatkaminen on melkein itsestäänselvyys. Se on jäsenmaksuun nähden minusta ollut tasaisen hyvä Taidelainaamoineen kaikkineen. Kiinnostaa myös nähdä onnistuuko yhdistys pyrkimyksissään kehittää näyttelytoimintaa edullisemmaksi jäsenille. Samoin jatkan akvarellitaiteen yhdistyksessä, koska se on aika mukavasti tarjonnut mahdollisuuksia juuri akvarellille, jota käytän tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten. Akvarellitaiteen yhdistykseen olen sitoutunut myös jatkamalla sen hallituksen varajäsenenä.

Olen suunnitellut lähiaikoina osallistuvani pariin tulevaan yhteisnäyttelyyn, tietysti covid-tilanteesta riippuen. Helpottava tunne, että rokotukset ovat nyt käynnistyneet. Kyllä tämä tästä.

Uutta kohti Akvartissa

Kaksi teostani on mukana Akvarellitaiteen yhdistyksen näyttelyssä Uutta kohti. Uutta kohti on yhdistyksen aktiivi- ja kunniajäsenten yhteisnäyttely ja teemaa on tulkittu eri tavoin melko vapaasti. Monet ovat tuoneet näyttelyyn teoksia, joissa ovat kokeilleet jotain itselleen uutta tapaa tehdä akvarellia, tai sitten ovat käsitelleet jotain itselleen uutta aihetta. Minä toin näyttelyyn kyllä tällä hetkellä aika tyypillisiä aiheitani, ketun ja kimalaisia. Kettu on mielestäni eläin, joka aina on matkalla kohti uusia yrityksiä ja uusia hajuja. Kimalaisten määrä puolestaan enteilee marjasatoa ja on sillä tavalla ekosysteemin kannattelija ja uuden airut. Näyttely on avoinna 8.11. 2020 saakka galleria Akvartissa Humalistonkadulla Helsingissä.

Mökkituliaisia

Joskus on hyvä pysähtyä arvostamaan pieniä, pulleita ja pörröisiä kimalaisen peppuja. Koetin tavoittaa pörriäisten tanakkuuden ja toisaalta keveyden. Märkää märälle-tekniikassa on aivan vissi hetki jolloin väri leviää sopivasti näyttääkseen karvaiselta, mutta musta ja keltaokra eivät sekoitu ikäväksi sotkuksi. Aina ei onnistunut. Välillä en malttanut odottaa riittävän kauan. Välillä taas puuhasin muuta odottaessa, ja otollinen hetki haihtui ilmaan.

Huomasin myös, että mökkipaikkakunnan kova vesi käyttäytyy akvarellissa hieman eri tavalla kuin Helsingin pehmeä vesi. Kova vesi tuntuu pitävän, hieman yllättäen, värin pidempään leviävänä kuin pehmeä.

Juhannustunnelmissa

Liian myöhäistä juhannustoivotuksiksi, mutta helteisen keskikesän juhlan tunnelma viipyilee vielä. Tänä keväänä ja kesänä erityisesti linnuista on tullut tärkeä aihe.  Juhannustakin vietin paikassa, missä oli yllättävän runsaasti niin metsän kuin vesistöjenkin lajeja. Siitä innostuneena hain juuri jäseneksi Birdlife Suomen Helsingin jäsenyhdistykseen Tringaan. Haluan oppia lisää linnuista: opetella tunnistamaan useampia lajeja, myös äänistä, ja syventää tietämystä niiden tavoista ja käyttäytymisestä. Kuvassa teokseni Näkki ja västäräkki.

DSC_0005 (2)

Kiitos!

Ihmiset tekevät paljon kaikenlaisia ylistämisen arvoisia hienoja tekoja tämän kaiken keskellä, mutta halusin kiittää nyt täällä omalla tontillani kaikkia taidetta koteihinsa ja lahjaksi hankkineita erityisesti. Se, että niin moni on näinäkin aikoina halunnut pitää paikallista kuvataiteen tekemistä hengissä, tuntuu ihmeelliseltä ja hienolta. Lämmin kiitos teille minunkin teoksiani ostaneille. Voikaa hyvin!

Kutsu_tuulessa (2)

Lainaamoon satsi kettuja ja muuta

Vein Helsingin Taiteilijaseuran Taidelainaamoon Rikhardinkadulle tällä viikolla muutaman ketun ja muita maalauksia. Osa on Espresso Edgen näyttelyssäkin olleita, osa aivan hiljattain tehtyjä. Kuvat teoksista päivittyvät pikkuhiljaa lainaamon nettisivuille, mutta paikan päällä niitä voi jo katsastaa.

http://www.taidelainaamo.fi/public/go.php

Kiitos kovasti kaikille eilisissä avajaisissa Galleria Rantakasarmissa vierailleille! Oli mukava jutella kaikkien kanssa sen minkä suinkin ehti. Olen muuten tyytyväinen siihen miten hyvin minun ja Veera Tammisen näyttelyt täydensivät toisiaan, vaikka olimmekin hakeneet näyttelyaikoja toisistamme tietämättä. Helsingin Taiteilijaseuran näyttelyistä päättänyt jengi oli selvästi oivaltanut jotain yhdistellessään hakemuksia. Ihastuin moneen Veeran teokseen, ja oikein odotan ensi sunnuntain valvontavuoroani, että saan viettää niidenkin kanssa rauhassa aikaa.

http://veeratamminen.blogspot.com/